Arka kani kesyksi!

[Ansku93]

Hei, teinkö oikein?

Tänään tuli meille pieni risteytyspoikanen. Laitoin sen häkkiin ja olen antanut olla suht. rauhassa sen. Mitä nyt tietenki ruokaa laittanut jne. Ja käynt aina kävelemässä ja puhumassa. Mutta aina säntää kauhiaa kyytiä mökkiin. Pitäisikö antaa olla kanin tämän ja huomisen ihan rauhassa ja sen jälkeen alkaa totuttamaan sitä minuun? Ja miten saisin kanin lattialle juoksemaan vapaaksi? Eihän sitä pakottaakkaan sieltä voi kun tuskin se antaa syliinkään ottaa. onko vinkkejä?

Jos kani on noin säikky kannattaa antaa sen olla ihan rauhassa nyt vaikka pari päivää, mutta minusta olisi kuitenkin hyvä jos menisit ihan hiljaa istumaan siihen häkin viereen, etkä tee mitään.
Kani  lähtee häkistä itse kun on "valmis" vapaana juoksenteluun. Muutto on ollut sille suuri muutos elämässä ja joillain kaneilla sopeutuminen  voi kestää kauemmin. esimerkkinä meidän ilona ja ronja.
Ilona oli pienenä todella arka tulemaan häkistä ulos, kun taas Ronja hyppäsi heti ensimmäisenä päivänä pois häkistä kun luukun avasi.

Onnea uuden kanin johdosta

[Bimmer]

Kiitos  Ei tainnut arka kani ollakkaan aukasin häkin oven juttelin sille ensin ja menin sitte muka jotain läksyjä lattialle tekemään. Tämähä alko tulla uteliaaksi ja tuli häkistä pois tutkimaan että hmm mitä oikeen teen. Nyt on jo hirveen kesy vaikka pari päivää ollu vasta! juoksee vapaana ihan onnessaan ja juoksee minuakin ympäri ja änkee itse syliin

[jili]

KIITOS Jessica!
Luin kirjoituksesi monen muun puput.net kirjoitusten ohella ennen kuin päätin ostaa pupun. Sovelsin neuvojasi ja tahdon vain kiittää siitä sinua. Meillä on pieni pupu 3 kk vanha ja uskon, että ohjeitasi noudattamalla toimimme oikein ja saimme pupun, joka ei ole turhan arka ja on kovasti jo tässä vaiheessa kiintynyt minuun 

[-Kani_Fani-]

Olen todella tyytyväinen. Alussa kun Enna tuli meille, se oli niiiin arka.. juoksi heti karkuun, kun kuului pienikin ääni, pelkäsi ihmisiä kamalasti, ja muutenkin, pelkäsi kaikkea.. vuosien varrella, on ollut ärsytystä, kinastelua, ja tuntuu ettei tuota kania saa ikinä kesyksi, mutta niin siinä vaan kävi, kun jaksoi kärsivällisesti kaikki päivät. 

Nyt se ei enään pelkää niin kamalasti, ei juokse kokoajan karkuun, ja välillä jopa seuraa perässä.

[pupuhöpö86]

No eipä siinä oikein muu auta kuin olla sitkeä ja rauhallinen liikkeissään (ei tee äkkiliikkeitä kania puhutellessa). mutta HUOM! ei kaikista kaneista välttämättä tule kesyjä koskaan! Vaikka kuinka yrittäisi. Esim. edesmennyt kanini kesyyntyi vasta 8 vuoden iässä!? ja eli 10 vuotiaaksi. Se on niin yksilöllistä.

[murkkulo]

Mun kani on arka ja sit joskus kauhee hyökkäilevä se saattaa yhtäkkiä tulla  vauhilla kimppuun ja jos kus juoksee karkuun ku menee kouluttaa sitä sitku ottaa sylii se joko tuhisee tai murisee    mut ku oon vähä tontapasel ohjeel kouluttanu siit on tullu aika kesy mut murisee se vielki ku ottaa sylkkyy   

[Mirka]

Mun Aapo tuli meille vähän ennen joulua viime vuonna. Ensimmäisenä iltana se tuli jo häkistä ulos tutkimaan keittiötä, mutta pysytteli silti samassa huoneessa. Kovasti utelias mun kani on kyllä luonteeltaan. Se tulee välillä haistelemaan ihan lähelle ja ottaa herkkuja/ruokaa kädestä. Vielä se ei oikeen anna silittää itseään ja sylissä oleminen on kauhistus. Aapo oli jo (?) puolivuotias, kun sain sen. Toisaalta, eihän pupsi ole mulla vielä kovin kauaa ollut, että eiköhän se tuosta vielä kesyynny  Rakkautta ja kärsivällisyyttä! Pitäis vaan pupulta kynnet leikata...

[Anu.]

Meille tuli takaisin yksi niistä viimekesäisitä lapsosista. Pikkuinen Inkeri vauva, jonka pullosta ruokei o0n nyt kovin arka. Se on ollut meillä kuukauden päivät ja nyt se pelkää ihan tosissaan. Aluksi se oli tosi arka ja kiukkuinen, mutta tottui vähitellen. Aloin päästää sitä nopeasti ulkoilemaan, kokska sillä on melko pieni häkki, enkä tahdo pitää sitä siinä jatkuvasti/kokoajan. Lisäksi se sotkee koko häkin, jos ei pääse pihalle... Muuten meni hienosti, mutta kun piti mennä takaisin koppiin, se ei suostunutkaan menemään vaan alkoi juoksennella ympäriinsä. Yritin rauhallisesti ja kehuen sekä jutellen kokoajan, mutta ilmeisesti se on säikähtänyt kiinniottoa niin paljon, että nyt juoksee ikarkuun heti kun tajuaa minun kävelevän kohti. Eikä se ole leppoisaa loikintaa vaan ihan pikajuoksua karkuun. Minulla on sille jatkuvasti aikaa, istun ulkona sen kanssa ja kaikkea, mikään muu ei oikeastaan vaikeuksia tuota kuin tuo ulkoa kiinni ottaminen. Ja kuten mainitsi, häkissä en sitä henno pitää.
Mikä neuvoksi?

Muoks// Ja Inkku on siis periaatteessa muuten ihan seura kani, antaa silittää ja tulee viereen istumaan ja syö kädestä. Kiinni en vain ulkoa tahdo saada sitä,ja minua hirvittää kun tuntuu että se ihan tosissaan pelkää minua kiinni ottaessa, vaikka muuten ei pelkää...

[alhana]

Meidan kani tuli meille pari paivaa yli kuukausi sitten. Ostin sen elainkaupasta ja sita tuskin oltiin kasitelty lainkaan... Lisaksi se on varmaan erotettu emostaan liian aikaisin. Se oli todella arka ja juoksi heti karkuun jos joku oli tulossa, piiloutui vaan nurkkiin ja pesaansa ja kyyhotti paikoillaan. Tuli niin saaliksi pienta, kun sita pelotti niin kauheasti.

Meilla Pupulle on oma huone, jossa silla on vessalaatikko (oppi sen kayton heti!), heinakori, kuljeusboxi jonka paalle levitin pyyhkeen niin siita tuli sellainen "luola" ja pahvilaatikoita ja muuta salaa. Aina jos joku oli tulossa niin se sukelsi sinne boxiinsa eika tullut pois ennen kuin oli ihan hiljaista (saatoimme kuulla sen rapistelevan toisesta huoneesta).

Annoin Pupun ihan rauhassa tutustua ymparistoonsa ja huoneeseensa. Pikkuhiljaa rupesin totuttamaan sita ihmisten lasnaoloon. Otin jonkun kirjan ja menin sen huoneen nurkkaan istumaan. Pupu tietysti juoksi heti luolaansa ja kyyristeli siella peralla kun kuuli etta huoneessa on joku. No, istuin ihan kanista valittamatta nurkassa ja luin...aaneen. Se olikin varmaan aika huvittava naky, joku hullu lukemassa kanilleen jotain Tuulen Viemaa, mutta ajattelin etta se tottuu paremmin, ja mita mina nyt siella lepertelen sille tuntikausia...eihan se nyt tajua mita sille sanoo. Joku 15min se jaksoi kyyristella siella kopissaan kun mina vain luin ja sitten se kurkki sielta ulos ja uskaltautui kokonaan ulos ja rupesi syomaan heinaansa, vilkuillen koko ajan etta tuolla se nyt istuu ja hopisee. Monta tuntia siella vaan luin kunnes kyllastyin. Ja siita sitten joka paiva menin aina valilla lukemaan Pupun huoneeseen, istuin kulmassa. Pupu aina alussa juoksi koppiinsa, mutta pian se tottui siihen ja heti kun menin istumaan tuli ulos ja puuhaili omia juttujaan minusta sen enempaa valittamatta.

Sitten aloin antaa sille ruokaa. Pupsi kun aina hyokkasi piiloon jonkun tullessa ja tuli ulos vasta sitten kun kaikki ovat poissa, ei varmaan tajunnut etta ruoka tulee ihmisilta. Naytin sille ruokaa kadessa, mutta ei se uskaltanut tietenkaan tulla ottamaan, niin laitoin lattialle, ja menin vahan kauemmas ja se siita uskalsi tulla pikku hiljaa syomaan. Ripottelin ruokaa lattialle ymparilleni, kun olin lukemassa ja olin aivan taivaallisen tietamaton kanin lasnaolosta kun se tuli sita ruokaa tutkimaan. Ensiksi se ahmi ruoat heti ja sitten meni akkia pois, mutta pian se huomasi etta mitaan ei tapahdu ja alkoi nuuskia jalkoja ja tulla muutenkin lahelle. Juttelin sille vaan kun se teki niin, mutta en liikkunut.

Ovet olivat aina auki, mutta pupu ei lahtenyt omasta huoneestaan. Aina kuin liikuimme, niin liikuimme hitaasti, hiljaisilla askeleilla, rauhallisesti. Olimme kuin kania ei olisi olemassakaan. Se rohkaistui kun naytti ettei siihen kiinniteta huomiota vaan se saa ihan rauhassa menna minne haluaa ja tutkia, tulla vaikka ihan jalkoihin, eika sita hairita. Se ei koskaan ottanut kontaktia ihmiseen, mutta joskus otin kontaktia siihen, menin kyykyyn ja puhelin hiljaa ja annoin sille jotain rusinaa. Se otti ruokaa kadesta ja meni sitten pois, mutta se oli edistynyt, koska ei se pelannyt ihmisia enaa.

Se rohkaistui ja alkoi liikkua muuallakin talossa. Se rupesi kulkemaan meidan perassa ja seurasi aina jos joku meni keittioon ja pyori jaloissa ja nuuski nurkkia aina kun laitettiin ruokaa. Aloin ottamaan siihen kontaktia silloinkin kun seisoin, eika se lahtenyt pakoon, katseli kylla vahan epaluuloisena kun puhuin sille. En yrittanyt koskea, puhuin vaan, ja pupu katselee alta kulmien etta mita se nyt tuossa hopisee. Rupesin palkitsemaan sita kontaktin ottamisesta. Jos se tuli lahelle niin annoin sille heti jotain ruokaa. Vahan aikaa se luuli etta kadet on ruokaa ja yritti syoda sormia, mutta parin kerran kuluttua tajusi etta eihan tata voikkaan syoda... Annoin pupun maistella vaikka se vahan sattui, kieltamatta sita, koska siita naki niin selvasti etta se ei vaan tajua mita kadet on, eika mitenkaan ilkeamielisesti meita purrut. Sitten se lopetti kasien syonnin ja osasi etsia siita kadesta sita ruokaa, syotavaa osaa. Pian se tuli jo luokse ja nuuskutteli aina kadet etta onko ruokaa. Jos ruokaa ei ollut se meni pois, laheisyys ihmisten kanssa ei kiinnosta viela.

Silityksia rupesin antamaan kun se uskalsi ottaa ruokaa ihmisilta. Pari silitysta selan paalle ja sitten lopetus. Vahan se ihmetteli etta mita nyt tapahtui ja nuuskutteli sita kohtaa turkillaan mihin olin koskenut. Ei se siita kauheasti valita, mutta ei se lahde pois niin kauan kun silla on syotavaa.

[alhana]

Nyt kuukauden kuluttua siita kun se tuli, ollaan pisteessa missa Pupu ei pelkaa ihmisia, sitaei haittaa jos ihmiset juoksee tai puhuu kovaa. Se tulee luokse jos se luulee etta se saa silla ruokaa. Silitykset ei kiinnosta sita yhtaan. Jos sita silittaa se saattaa olla paikoillaan vahan aikaa, tuijottaa vaan, mutta on jo kohta liikkumassa.

Sylissa se ei ole ollut koskaan. Se ei itse tule, ei vaikka laittaisi herkkuja syliin. Niin en sitten pakota. Kynnet on leikattu siten etta pupsi kietaistaan pyyhkeeseen ja annetaan sille nakkari. Pyyhkeen sisalta kuuluu vaan rouskis rouskis ja siita sitten leikataan kynnet kaivamalla ne sielta pyyhkeen sisalta. Ei se siita yhtaan tykkaa, mutta ei se siita kauhistukaan. Kun paastan sen sitten pois se on vahan etta tuollaistakin pitaa viela sietaa ja rupee puuhailemaan omiaan. Jos laittaa kaden sen alle etta ottaisi syliin se lahtee kuin salama. Niin en sitten pakota. On se kylla edistynyt kauheasti tassa kuukauden aikana, etta se varmaan kehittyy viela edelleen ja tulee kesymmaksi. Silitykset ei viela kiinnosta yhtaan.

EDIT: Saan virheilmotuksen jos yritan lahettaa koko potkona, etta viestissa liikaa merkkeja. Pahoittelen etta tama on perakanaa, en ilmeisesti ostaa tiivistaa kovin hyvin...

[Anu.]

Alhana, kuulostaapa todella hienolta, että olet saanut kanistasinoinkin kesyn sen jälkeen millainen se oli aluksi.Toivottavasti meilläkin karkuun juoksu loppuu ajan kanssa, pakkohan sen on kiinni ottamiseen aikanaan tottua. Ja jos  ei totu, niin sitten sen kanssa vain eletään. 


Muoks// Eipä pupu enään juokse karkuun vaan tulee onnellisena luokse kun menen lähelle. Koskea antaa ja niin edelleen. Pupu vaati siis sen vähänkin kärsivällisyyteni, joka oli jäljellä. Mutta kyllä kannatti istua tuntitolkulla siellä.  Aika nopeasti tottui, verrattuna muiden juttuihin. Taidan olla onnekas.

[Tryffeli]

Meillä opittiin jo viikossa!!  Ensimmäiseksi me annettiin olla kanin rauhassa eka päivä, ja tokana päivänä alettiin koskea siihen, yms. Joka kerta puhuttiin rauhallisella äänellä.
Noh, kolmantena-neljäntenä päivänä nostettiin se syliin ja annettiin olla vähänaikaa vapaana, ja häkkiin lepäämään rauhassa.
Vähitellen alettiin nostamaan Niksua, ja viikossa tottu jo todella hyvin. 

Mutta periaatteessahan on eriasia totuttaa kani joka on juuri tullut uuteen kotiin. Silloinhan luonnollisesti kani on vähän jännittynyt ja peloissaan, mutta yleensä ne tottuu kuitenkin viikossa (jollain saattaa mennä enemmän aikaa asettua taloksi..), kun antaa aluksi olla rauhassa ja alkaa sitten vasta pikku hiljaa puhelemaan, silittelemään ja lopuksi ottamaan syliin & käsittelemään..

Mutta vaikeimpia on yleensä nämä ketkä ovat jo ensimmäisessä kodissaan (vai oliko Niksu ensimmäisessä kodissaan jo kauhean arka?) todella arkoja. Meille saapui 2004 kani pariskunta (molempien piti kyllä olla tyttöjä.), ja ks. paikka oli kyllä todellakin hieman omituinen. (mutta ei siitä nyt tällä kertaa enempää ;p), ja oli jo siellä paikassa todella arka. (joko ei oltu käsitelty yhtään, tai muut kanit olivat kiusanneet, sillä siellä oli vain kaksi aitausta, toisessa yli kymmenen naaras kania, toisessa yli kymmenen uros kania. Vähemmästäkin syntyy jos reviiri kiistoja, joten varmasti toisia kaneja on kiusattu jotka ovat menettäneen itsevarmuutensa. ) Ja oli siis meillä kansa alussa asti arka (oli myös ks. naaras, mutta ei niin arka ja saatiin totutettua kesyymmäksi), onneksi tuli kaveri mukaan, en olisi voinut kuvitellakaan että miten peloissaan raukka olisi ollut ilman siskoaan. Vaikka aluksi annettiin olla omissa oloissaan, sitten puhuttiin ja siliteltiin, ja lopuksi alettiin harjoittelemaan käsittelyä, ei se tottunut mitenkään vaan pelkäsi aina enemmän. Kerran minulta oli jäänyt häkin ovi auki, ja raukka ei ollut uskaltanut käydä edes huoneessani vapaana.

Kun saimme tietää että kyseessä oli naaras + uros, ja 5 poikasta tuli, joutui tietenkin uros asumaan sen ajan yksin, ja itseasiassa kauemmankin ajasta. Oli sen ajan todella arka. Kun poikaset luovutettiin, meinasimme leikkauttaa pojan tämän paikkakunnan eläinlääkärissä, mutta väitti että siinä on yli 50% riski kuolla. Oli ainakin puolivuotta sen jälkeen yksin, ja sitten soitimme vielä pienemmän paikkakunnan lääkärille, joka ei sanonut riskejä olevan paljon yhtään. Joten veimme pojan leikkautettavaksi. Leikkauksen jälkeen kesyyntyi hiukan, ja vielä enemmän kun sain viettää aikaansa siskon kanssa. ;p Mutta kuitenkin aina kun meni kanilaan juoksi toiseen aitaukseen karkuun, ja ei uskaltanut ennen tulle kun lähdin pois. Syliinotto oli vaikeaa kun juoksi karkuun ja rummutti ja..

Yritin myös tän aiheen tota juttua, mutta meni heti karkuun eikä suostunut tulemaan pois. (meillä on kaksi aitausta yhdistettynä, toiseen pääsee pienestä kolosta. (on tietenkin ovi), mutta ei sieltä suostunut tulemaan. Mutta nyt on edistynyt jo, aina kun menen ruokkimaan kanit annan ks. kanille jugurttinapin tai jonkun "vihannesnapin", niin on oppinut etten olekkaan mikään peto joka tulee nappaamaan sen, ja kun antaa jotain herkkua niin yhdistää hyvään asiaan sen kun en tulekkaan ottamaan sitä kiinni. Nyt ei siis enää juokse karkuun, vaan SYÖ jo kädestä sen jugurtti napin, ja jopa muutakin ruokaa jo, mitä ei olisi ennen todellakaan tehnyt. Lisäksi antaa koskea & silittää. Eiköhän se tästä pikku hiljaa.

Voi jessus voi olla sitten aika mukavaa lukemista kun vähän pätkissä kirjotin niin.. 

[-Kani_Fani-]

Tryffeli: Ensinnäkin, kirjoitin tuon tekstin vuosi sitten. 

Kyllähän se on ihan totta että se on aika eriasia kun kani tulee uuteen kotiin. Mutta olin sillon ajatellut että siinä kestää paljon kauemmin, mutta Niksu olikin niin utelias, eikä pelännyt juuri mitään. Ja Niksun oloista en tiedä sen enempää, kun se oli kasvattajalla, joka ei todellakaan ole paras mahdollinen. Mutta ei siitä sen enempää. : DD

Mutta mä oon kyllä mun kaikissa (paitsi Taavissa) kaneissa huomannut todellakin suuren eron. Jopa Eetussa.

Eetu oli meille tullessaan aika laiha ja muuta, mutta nyt sille on tullut enemmän lihasta sun muuta.

Ennasta nyt huomaa kuka tahansa.

[Jasunen]

Mun poika-puppelilla on jotain sosiaalisia onkelmia, se oli kyl jo tullessaankin vähän outo. Ei se nykyäänkään anna koskea, muuta ku mun ja häkissä, sillonki se aina lähtee pomppimaan pois ja pitää murina-ääntä. Syliin sitä ei saa, johkun pyyhkeen kanssa saa. Se ei tule oikeen kattelemaankaan koskaan jos olen lattialla. On se mulla jo vuoden ollu, syy on varmaan minussakin miksi on niin arka ja outo .. Tuskin pääsee tuosta tavasta eroon.

[Eppu-pupu]

Mun poika-puppelilla on jotain sosiaalisia onkelmia, se oli kyl jo tullessaankin vähän outo. Ei se nykyäänkään anna koskea, muuta ku mun ja häkissä, sillonki se aina lähtee pomppimaan pois ja pitää murina-ääntä. Syliin sitä ei saa, johkun pyyhkeen kanssa saa. Se ei tule oikeen kattelemaankaan koskaan jos olen lattialla. On se mulla jo vuoden ollu, syy on varmaan minussakin miksi on niin arka ja outo .. Tuskin pääsee tuosta tavasta eroon.

Kyllä tuostakin voi eroon päästä. Lueppas nämä viestit tästä ketjusta ja katso linkkilistalta lisää ohjeita, miten saisit kania kesymmäksi.

[napeli]

kun minä otin kanin niin olin sen kanssa tosi paljon..konttailin lattialla sen kanssa yms.. se ei ole arka ollenkaan ja ei pelkää vieraitakaan...

[KIRAHVI]

Mun poika-puppelilla on jotain sosiaalisia onkelmia, se oli kyl jo tullessaankin vähän outo. Ei se nykyäänkään anna koskea, muuta ku mun ja häkissä, sillonki se aina lähtee pomppimaan pois ja pitää murina-ääntä. Syliin sitä ei saa, johkun pyyhkeen kanssa saa. Se ei tule oikeen kattelemaankaan koskaan jos olen lattialla. On se mulla jo vuoden ollu, syy on varmaan minussakin miksi on niin arka ja outo .. Tuskin pääsee tuosta tavasta eroon.

Sanoisin, että aktiivisella käsittelyllä saa kanin varmasti kesymmäksi! Eikä kanisi varmasti mitenkään outo ole vaan vain arka.

[Jasunen]

Mun poika-puppelilla on jotain sosiaalisia onkelmia, se oli kyl jo tullessaankin vähän outo. Ei se nykyäänkään anna koskea, muuta ku mun ja häkissä, sillonki se aina lähtee pomppimaan pois ja pitää murina-ääntä. Syliin sitä ei saa, johkun pyyhkeen kanssa saa. Se ei tule oikeen kattelemaankaan koskaan jos olen lattialla. On se mulla jo vuoden ollu, syy on varmaan minussakin miksi on niin arka ja outo .. Tuskin pääsee tuosta tavasta eroon.

Sanoisin, että aktiivisella käsittelyllä saa kanin varmasti kesymmäksi! Eikä kanisi varmasti mitenkään outo ole vaan vain arka.

Juu varmasti totta. Mutta tilanne on aina ollut vastaavanlainen, ei ole pystynyt olla aktiivinen?

[Ilmapallo]

Tuossa oli tosi paljon hyvää tietoa! Mutta harmi että kaverini pupu on vain äksy... Eli ei pelokas, vaan äkäinen. 

[Smith]

Todella paljon on ollut hyötyä tuosta tekstistä, yksi kysymys. Eli yritän totuttaa toista kaniani kesyksi, toinen kani antaa ihan hyvin ottaa syliin ja silittää. Kun laitan käden lähelle tätä "arkaa kania" Se toinen tulee siihen eteen ja alkaa nuolemaan kättäni tai sitten se vain tulee eteeen puolustamaan toveriansa. Pitäisikö minun siis ottaa vähäksi aikaa se toinen kani pois, että saan ihan "rauhassa" sen toisen kanin tottua, että olen siinä, vai annanko sen toisenkin kanin olla siinä kaverinan "näyttämässä" ettei minua tarvitse pelätä...

[Clementine]

Mun kanini antaa silittää,sillä on kaverina veli(eri häkissä) se luottaa tarpeeksi,mutta syliin otto on hirmuisen vaikeaa.Se rimpuilee.

[Vilkkuli]

Todella paljon on ollut hyötyä tuosta tekstistä, yksi kysymys. Eli yritän totuttaa toista kaniani kesyksi, toinen kani antaa ihan hyvin ottaa syliin ja silittää. Kun laitan käden lähelle tätä "arkaa kania" Se toinen tulee siihen eteen ja alkaa nuolemaan kättäni tai sitten se vain tulee eteeen puolustamaan toveriansa. Pitäisikö minun siis ottaa vähäksi aikaa se toinen kani pois, että saan ihan "rauhassa" sen toisen kanin tottua, että olen siinä, vai annanko sen toisenkin kanin olla siinä kaverinan "näyttämässä" ettei minua tarvitse pelätä...

Itse varmaan siirtäisin sen "sosiaalisemman" kanin hetkeksi pois kun tottuttaisin arempaa kania, mutta en kuitenkaan erottaisi.

[Ruusuton]

Minulle on kerääntynyt pieniä kesyttämisongelmia oman leijonani kanssa Minun on aika vaikeaa ymmärtää sitä. Leijonanharjakseni on joka tapauksessa naaras ja lähemmäs 2 vuotta. Alussa tuo oli päivänselvästi arka tapaus; kun vain katsoikin häkkiin päin, pupu oli salamana kopissaan. Annettiin kyllä heti kotiutua rauhassa, ei häiritty enempää kuin on tarpeellista ja muuten sai olla rauhassa n. 5 päivää. Sitten alettiin kesyttää hiljakseen. Mutta ajanmittaan olen huomannut, ettei tämä homma näytä yhtään edistyvän, vaikka päivittäin olen käynyt juttelemassa, tarjonnut nameja kädestä ja ottanut tästä aloitusviestin neuvoista vinkkejä käyttöön.
Nykyään kanin häkki on keittiössä ja pesäkopan olen ottanut pois. Häkki siirrettiin omasta huoneestani keittiöön siksi, koska kani piti niin kauheaa mekkalaa öisin, etten saanut nukuttua ja myös siksi, jotta voisi olla meidän ihmisten kanssa enemmän tekemisissä. Keittiö kun on melko keskeinen paikka kodissamme. Pesäkopan päätin ottaa vallan pois, sillä ajattelin kesyttämisen helpottuvan sillä tavoin. Edellisellä kanillammekaan ei pesäkoppia ollut lainkaan, ja kesyttäminen onnistui hyvin.

Kani pidetään nykyään myös vallan keittiössä, häkin ovi yötä päivää vapaana, mutta keittiön ovi on toistaiseksi suuremmaksi osaksi aikaa suljettuna. Tämä johtuu siitä, koska yksi johdoista on jouduttu vetämään koko huoneiston läpi. Pääsemme johdosta kyllä piakkoin eroon..
Sitten viimein kanin käytöksestä! Kun tulen keittiöön, katson yleensä ensin, mitä pupu touhuaa ja yleensä se istuskelee pöydän alla. Annan sille sitten pitkänä käteni sormenpäitä haisteltavaksi ja juttelen rauhallisesti. Vastalahjaksi tulee aina kylkeä, mulkoilua, usein myös muraisuja ja joskus juoksee suoraan takaisin häkkiin. Nämä siis pelkästä käden tarjoamisesta : D
Jätän pupun joksikin aikaa rauhaan ja häärään keittiössä, sitten laskeudun taas kyykkyyn pupun häkin luo, jos se lähti sinne vähän aika sitten kyräilemään. Todella usein kani silloin tulee luokseni valppaana korvat pystyssä, tassut oviaukolla ja kurkotellen ulos. Jos minulla ei ole namia, vaan tarjoankin kättä, on vastassa taas äkäisiä murahduksia ja hyppää pois käden ulottuvilta. Mutta silloin kun on vaikkapa näkkärinpala, se yrittää riuhtoa sitä todella voimakkaasti kädestäni ja muristen aggressiivisesti. Jos se saa vetäistyä näkkärin pois, se hyppää kauemmas syömään saalistaan ja jos taas se ei saa näkkäriä irti sormistani, kani hotkii sen ja joskus murisee samalla.

Kani murisee TODELLA paljon. Kun annan sille kättä, ruokaa, siirrän heinähäkkiä, kosketan pupua yms.... Kun otan tyhjän ruokakulhon pois täyttääkseni sen ruualla, se jopa puolustaa kippoa murisemalla ja lyömällä etutassuillaan kättäni. Eli tätä tapahtuu päivittäin.

Olen toiminut jo jonkin aikaa niin, että houkuttelen pupun ulos häkistään laittamalla kipon häkin viereen ja täyttämällä se siinä ruualla tai rapisuttelemalla näkkärinpalaa käsissäni. Sitten kun pupu hyppää ulos ja syö, puhun sille rauhallisesti ja samalla silittelen sitä varovaisesti. Ruuan voimin se jaksaa kyllä sietää silittelyä, eikä juokse pakoon, mutta edelleen se vain murisee ja hotkii ruuan pois niin nopeasti kuin suinkin voi!

Kun on kynsien leikkuun aika, syliin kanin saa vain häkistään kovien tappeluiden ja murinoiden jälkeen. Ei siinä edes makupalat lepytä. Kynsienleikkuun aikana kani joskus alkoi ihan yhtäkkiä näykkimään vimmatusti paitaani/housujani. Nykyään tämä käytös on vähitellen harvinaistunut ellei jopa kokonaan poistunut. Sain näykkimisen loppumaan nostamalla kanin ylös tekstiilien ulottumattomiin. Kynsienleikkuun ollessa käynnissä tosin kani kääntyilee hyvin usein selältään takaisin jaloilleen. Saan kääntää kanin selälleen ainakin 50 kertaa, ennenkuin jokainen kynsi on leikelty. Leikkuuoperaation ollessa valmis, kani saa lopuksi aina silityksiä, kehuja ja nameja. Oli vaikeuksia miten paljon hyvänsä.

Harmittaa kyllä kanin käytös, kun ajateltiin hankkia vielä kanikaverikin tuolle, mutta eihän tuota petoani uskalla päästää irti minkään kissaa pienemmän kanssa. Tuskin tulee toimeen kenenkään kanssa.

Yhden ainoan edistyksen askeleen olen kyllä huomannut kesyttämisessä; se ei enää poukkoile pitkin häkin seinämiä kun meille tulee vieraita...

Tässä taisi kaikki ollakin.. Ja nyt niitä vinkkejä tämän äksyilijän kesyttämiseen sekä tuomioita kesytysmetodeistani, jos sopii : D Pienetkin vinkit on tarpeen!

PS. Kani on hankittu poikasena, luovutusikäisenä tutusta eläinkaupasta.
PPS. Ei silti ihan mahdoton tapaus ole, kun on oppinut vessalaatikonkin käytön

[frozen]

Kovinkin samanlaisia ongelmia on meilläkin neiti leijonan kanssa. Tyttö tuli meille lokakuun tienoilla ja oli tuolloin vajaa puoltoista vuotias. Rauhassa sai tutustua ja olla ja möllöttää, niinku edelleenki, mutta kun on niin arkaaki arempi, puree ja murisee ja sätkii ja säntäilee.

Onko leijonanharjoilla jotenki luonteessa olla aggressiivisempia?

Meillä taas antaa häkissä rapsutella, kunhan kättä ei jää heiluttelemaan naaman eteen, koska sitten isketään heti hampaat kiinni. Sitten kun pikasesti on päästy niskarapsutteluun alkupaniikki-ilmeen jälkeen se hoksaa että onpas kivaa ja mukavaa ja rapsuttele vaikka koko päivä, mutta muuten ei koskaan saa koskea. Ruokakippoa vahditan ku jumalaikonia konsanaan.
Ja hyvin on samanlaisia ongelmia myös kynsien leikkuussa. olen harkinnut jonku myssyn tekemistä neitiselle että rauhottuis Jotenki se vaan kokee kaiken uhkana ja vaarana, vaikka mitään pahaa sille ei ainakaan meillä ole tapahtunut, enkä kyllä usko että edellisessäkään kodissa.

[Ruusuton]

Onko leijonanharjoilla jotenki luonteessa olla aggressiivisempia?

Tätä minäkin olen ounastellut!

Meillä kani on myös satunnaisesti purrut, mutta eivät taida olla tahallisia tapauksia.. Äitini kertoi, että kani puri häntä, kun antoi heinää. En ollut näkemässä tätä. Joskus puri myös pöydän äärellä istuvien housunlahkeita! Mutta tämäkin taitaa olla jo historiaa.