Arka kani kesyksi!

[-Jessica-]

Ehkä omistatte tai tiedätte jonkun pelokkaan tai räpiköivän kanin? Voisin kertoa miten sain oman risteytykseni kesyksi, ja kokeilkaa ihmeessä tätä! Se kannattaa!

Miksi kani pelkää tai on arka?

Selityksiä löytyy monenlaisia, kanilla saattaa olla traumaattisia kokemuksia aikasemmasta asuinpaikastaan, se on voitu viedä äidiltään liian aikasin joten se on turvaton, tai sitten kani yksinkertaisesti vain on luonteeltaan pelokas.
Me ihmiset olemme lihansyöjiä, "saalistajia". Jotkut kanit eivät vielä ymmärrä sitä ettemme tee niille pahaa(varsinkaan poikaset), ja pelkäävät, että ihmisen pitkät kädet yrittävät siepata ne. Kanit ovat arkoja eläimiä, kuten jäniksetkin.

Alku

Ota kani rauhalliselle paikalle, joka on sen omaa reviiriä, eli tarpeeksi lähellä häkkiä jossa se asuu. Kanit saattavat alkaa panikoida, jos me viemme ne liian kauas reviiriltään. Jos kanisi häkki on niin iso ja tilava että itse mahdut sinne, se on paras vaihtoehto. Istu häkkiin, älä aja kania takaa, vaan ole niinkuin et huomaisikaan sitä. Arka kanisi juoksee luultavasti heti nukkumakoppiinsa, kun näkee ison hirviön (eli sinut  ) astumaan hänen reviirilleen. Lopulta kani tietää että olet sen häkissä, se ehkä tulee uteliaammaksi ja uteliaammaksi ja lopulta kurkistaa ulos. Arkaa kania ei voi yleensä houkutella herkuilla, koska ne eivät uskalla ottaa niitäkään ihmisten kädestä, joten kutsu kania tosi matalalla äänellä. JUTTELE sille, jos kani tulee nuuhkimaan, liikuta kättäsi kanin lähettyvillä, jotta se tietää että olet elävä olento (vaikka se sen jo tietäisikin). Kanin tulee tottua siihen, että ihminen liikkuu usein kanikopin lähettyvillä.
No, kun liikutat kättäsi, kani luultavasti perääntyy tai juoksee pois. Se luulee että vaanit sitä, ja nappaat sen nyt itsellesi. Koita saada kania matalalla äänellä ymmärtämään ettet tee mitään pahaa. Seuraavan kerran kun kani uskaltautuu nuukhaisemaan sinua. Kehu sitä äänelläsi ja sen jälkeen nouset ylös. Silloin kani jää luultavasti miettimään; "Mitä nyt? Eikö hän otakaan minua?".

Seuraava askel

Käy usein kanin häkin ulkopuolella, yritä silittää kania ilman että otat sen syliin. Jos se pelkää, anna sen olla. Sitten se tietää ettet jää vaanimaan sitä.
Muista kävellä aina reippaasti ja normaalisti häkin luo. Kani tunnistaa ihmiset hajun ja jopa kävelytyylin perusteella. Jos hiivit hitaasti huoneeseen, kani pitää "hiiviskelyääntä" vaanimisena. Kuten te kaikki tiedätte, pedot hiiviskelevät puskissa ennen hyökkäämistä. Älä kuitenkaan juokse tai ryntäile häkille, kävele normaalisti puhellen ja tervehtien kaniasi.
Luo kaniin se erikoinen suhde. Ole häkin ulkopuolella paljon, juttele sen kanssa erityisen paljon. Kanin totuttaminen vie todella paljon aikaa. Minulla jopa vuoden. Jos et ole kärsivällinen, tai jos sinulla ei ole tarpeeksi aikaa, et tule saamaan kaniasi koskaan kesyksi!

Toinen askel

Kun kani uskaltaa tulla luoksesi häkissä, anna sille vaikka ruohonkorsi tai muuta. Juttele sen kanssa, anna sen haistella kättäsi kalterin läpi.
Sen jälkeen käyt taas häkissä tai mikäli kani on sisäkani, avaat oven ja juttelet sille. Olisi hyvä jos teillä olisi sopivan iso ovi häkissä, että voisitte ottaa kanin syliin ilman jahtaamista kädellä. Älä seiso kanin yläpuolella, vaan mieluiten istut maassa/lattialla. Juttele kanille hiljaa ja matalalla äänensävyllä vaikka saattaisit kuinka paljon tahansa suuttua kun kanisi ei suostu tulla syliisi. Jos kani lopulta antaa periksi, ota se syliin. Silitä sitä otsasta ja korvien alta. Rapsuta korvien juuresta ja ethän unohda juttelemista? Sitten päästät parin minuutin päästä kanin takaisin koppiinsa. Kani ymmärsi, ettei se olekaan niin vaarallista. Jos ei tämä toimi, jatka ensimmäistä askelta pidemmän aikaa.

Viimeinen askel

Älä ikinä petä ystävääsi. Vietä kanin kanssa paljon aikaa. Kerro sille vaikka huolistasi, ihan mistä vaan. Jos jaksat ja sinulla on tahdonvoimaa, voit saada jopa maailman pelokkaimmasta kanista maailman parhaan ystävän. Jos näytät kanille rakastavasi sitä, kani tekee samoin.

Kirjoittanut: Jessica 2003

[Pupu-tyttö]

Minun kanini Helmi on aikamoinen pelkuri.. Sen avulla ontullut tutuksi esim.murina. Olen kokeillut jotain tuon tapaista Helmin kanssa ja nyt kun ymmärrän sitä niin se on alkanut jo kesyyntyä. Se ei enää usein raapaise minua jos varivasti annan sen haistella itseäni vaan nuolaisee kättäni pysyy paikoillaan kiltisti. Kun sain kanini niin olin niille kamala! (Ja pikkuveljeni on 3 vuotias, jahtaa ja otkii kaneja jos niitä ei vahdi!!) Nyt kun olen hieman vanhempi tajuan mitä olen tehnyt ja yritän parantaa sen. Väiski on jo kuitenkin sopeutunut ja tulee aina katsomaan mitä teen kun luen kani kirjaa tai jotain mielenkiintoista. Helmi taas menee tuolin alle mököttämään. Nykyään se kyllä varovasti tulee nuhkimaan kirjaa mitä luen

[Hasseli]

Mustelinan "arkuus" johtuu varmaan siitä että se on ollut aina itsenäinen tai sitten se vain yksinkertaisesti on semmonen tai sitten se loukkaantu meille kun me haettiin se kotoa pois. Mutta onneksi se sai veljen mukaan (leikattu...)!
Anteeksi kaksi viestiä samalla idealla mutta unohtui lisätä yks juttu joten...

[-Jessica-]

Mustelinan "arkuus" johtuu varmaan siitä että se on ollut aina itsenäinen tai sitten se vain yksinkertaisesti on semmonen tai sitten se loukkaantu meille kun me haettiin se kotoa pois. Mutta onneksi se sai veljen mukaan (leikattu...)!
Anteeksi kaksi viestiä samalla idealla mutta unohtui lisätä yks juttu joten...

kuten kirjoitinkin, kanin arkuuteen voi olla monta eri syytä. Mustelinan arkuus saattaa johtua juuri siitä, ja hyvä jos sillä on kaveri, että sillä on joku johon turvautua, jos se ei vielä ole kokonaan oppinut luottaa ihmisiin

[Tuxu]

Jep meijän puputti terppa, se oli alussa vähän arka eikä pitänyt ihmisistä mutta nykyään se on ihan koko ajan jaloissa pyörimässä kun tulee vieraita.(Meillä kani vetää sitä koiran roolia kun se saa olla aina melkein vapaana kun olen himassa)  

[Tiinu<3]

Toi oli hyvä ja hyödyllinen juttu! olisitpa vaan laittanut sen aikasemmin niin olisi ehkä meitsin Leeviki saatu aiemmin kesyynnyttyä...   Eihän sen kesyttämiseen mennytkään ku reilu vaivanen vuos mut kyllä kannatti. Nyt sen sentään saa syliin ja se pyysyykin siinä, mutta ei sitä kyllä saa kuin vieraissa paikoissa tai jostain pöydältä ku ottaa... Enpä kyllä tosin noita neuvojasi sillon tiennyt niin en voinut niitä käyttää...
Saankos laittaa ton jutun mun kanien kotareille? Mainitsisin kyllä varmasti kirjottajan!

[PupuSöpö]

Hienon tekstinpä olet kirjoittanut juu. Itselläni ei tosin arkaa kania ole ollut mutta yksi aika äksy tapaus kylläkin. Kaikkea muuta kuin arka...  Suursnautserimmekin pelkäsi sitä. Mutta ainakin opin että kärsivällisyydellä pääsee pitkälle. Siitä tuli sitten "maailman paras" kani jonka kanssa pystyi tekemään vaikka mitä. Aina tulee mieleen herkkulautaset joilta molemmat narskutimme porkkanaa ja kurkkua ja omenaa ja salaattia yms. Nyt pitäisi tuosta uudesta tulokkaasta saada jotain aikaan. Saas nyt nähdä...  

[zipsinen]

hyvä teksti, minäkin myönnän..  
se vaan tuli 1,5 vuotta myöhässä.
meillä kun opetellaan jo luottamuksen alkeita, olen hirmu ylpeä, että olen itse "opettanut" pupsin luottamaan minuun edes karvan verran.  

[-Jessica-]

Mun kani on kyllä ihan kesy, mut ei sitä syliin saa. Toi varmaa kyl autto monia!   Meiän kani on nii nopee et ku se arvaa et sitä yritetään ottaa syliin nii se lähtee äkkiä karkuunn!

jotkut kanit ei tykkää ku nostetaan syliin. jos ihminen nostaa sen epämukavalla tavalla. tai sitten se vain on itsenäinen kani meillä sally juoksee karkuun jos vatsan alta yrittää nostaa, mutta jos niskavilloista, niin se tulee mielellään. fanta taas haluaa, että sitä nostetaan vatsan alta, muuten se juoksee karkuun tai räpiköi. meidän jaffa ei tykkää syliinotosta ollenkaan.   kaikki on siis niin erilaisia.

[Gizmo]

Mimosa oli tosi arka, kun tuli meille. ehkä johtuu siitä, että se oli ollut aika kauan eläinkaupassa. Nyt Mimo on vielä melko arka (ei esim. tule luokseni, kun on vapaana), mutta on kuitenkin kesyyntynyt tosi paljon, kun oon syöttänyt omppua sille kädestä.

Onko teillä kokemuksia, että joku pupu on jäänyt melko araksi pitkäjänteisestä kesytyksestä huolimatta? Olis kiva, jos Mimosta tulisi vieläkin kesympi...

[Hapsu ja Hillevi]

Mun toinen kani, Hapsu tuli mulle ekana, vasta sitten Hillevi. Kun Hapsu joutui olemaan aika paljon yksin siis ilman puputoveria, olin itse sen kanssa joka päivä tuntejakin. Hapsu on aina ollut tosi ruhkea eikä se pelkää koiriakaan yhtään, siis ei mitään! Valjaissa vien sitä joka päivä eikä pelkää. Mutta toinen kanini Hillevi on aika ollut muiden kanien turvassa ja se on arka eikä rohkea. Sitä ei viitti viedä valjaissa uloskaan, kun se pelkää ja vaan jähmettyy paikoilleen. Se on kyllä totutettu ihmiseen ja sylissäoloon mutta se on silti arempi!

[blackfrost]

Mulla on hieman erilainen kokemus...
Ensimmäinen kanini tuli taloon kaksi vuotta sitten ja yllätys oli suuri kun neiti ei vastannut perinteistä kuvausta kanista. Minulla on siis paljon kokemusta koirista, marsuista ja hevosista.
Olimme hankkineet paljon tietoa ja aikomuksena oli vähitellen tutustua uuteen tulokkaaseen.
Ensimmäisenä päivänä suunnitelmat muuttuivat täysin.  
Pupu oli häkissään ja avasin häkin oven ajatuksena antaa ruokaa ja pitää kättäni häkin sisäpuolella, juttelin rauhallisesti ja odotin jos kanini uskaltaisi tulla haistamaan kättäni. No ei! Puuteri käveli käteni luo ja samantien syöksyi häkistä ulos, juoksi olohuoneeseen ja paukautti vielä lattiaa aivan kuin sanoakseen: "Tämä on minun paikkani!"
Tämän jälkeen Puuteri on ollut aina vapaana, tyttö on varsinainen terroristi. Exäni ei voinut mennä lähellekään kun tyttö näytti parhaat aseensa, hyökkäili ja juoksi karkuun. Minua Puuteri on aina arvostanut, antaa hoitaa ja ottaa kiinni. Yleensä yrittää komentaa esim. kun puhun puhelimessa tyttö hyppää syliini ja raapii ja puskee mahaani kateuksissaan. On kateellinen koirillenikin... Siis ei tippaakaan sellainen mitä kuvittelin kanien olevan.  
Puuterin tytöt ovat myös todella rohkeita ja kun ovat syntyneet luonani ovat tottuneet hoitamiseen.
Koen kuitenkin tärkeäksi että ylläpidän tätä. Joka päivä pidän pupujani sylissä, usein käännän selälleen ja päästän vasta sen jälkeen vapaaksi jaloittelemaan.
Ehkäpä luonne liittyy rotuun? Kanini ovat leijonia ja usein käyttäytyvätkin juuri kuin leijonat...

Tsemppiä kaikille kaniensa kesyytämisessä, olkaa kärsivällisiä!  

[-Mia-]

Meillä ei onneksi ole ollut erityisemmin kaninkesytysongelmia :) Yksikin kani karkasi aina naapuriin kesällä, kun oli ollut siellä hoidossa. Takaisin tuli naapurin jaloissa pyörien (hyvä kun pääsi meille asti kävelemään kompastumatta). Nyt minulla on kyseisen kanin poikanen ja melkein yhtä ihana luonteeltaan, nuolee käsiä, kun silittää ym. :) Sylikaneja eivät ole, mutta muuten todella ihania.

Pari kania on tullut aikuisena, joten eivät heti ole olleet yhtä "kilttejä", mutta pikkuhiljaa nekin on tottunu. Olen huomannut, että meillä sellaiset "pallomaisemmat" kanit ovat olleet mukavampia luonteeltaan, kuin "jänismäiset". Liekkö sitten jotain perää siinä...?

[Sonkku]

toi oli hyvä. mun tulevilla kanisivuilla on myös juttu kanin kesyttämisestä ja luottamuksen saavuttamisesta. en kyl tiiä onko se läheskään yhtä hyvä kuin tuo sun, mut ilmotan sitte kun mun sivut on valmiit ja täällä netissä tuolla kotisivunurkassa.

[-Jessica-]

Niinkun kaikki tiedämmekin, on kaikki kanit(ja eläimet) niin erilaisia.
Jotkut on ja pysyy aina itsenäisinä ja jotkut haluaa heti tutustua omistajaansa tai uusiin paikkoihin/uuteen asuinpaikkaansa.
Kannattaa tutustua ja viettää paljon aikaa kaninsa kanssa heti alussa kun se tulee kotiisi ja kannattaa näyttää sille, että todellakin välität, ja sinä olet se joka rakastaa.

blackfrostin kanista tuli mieleen heti ensimmäinen hoitohevoseni, joka oli täsmälleen samanlainen. Se halusi ärsyttää ihmistä, sillä sen mielestä oli hauskaa, kun ihminen suuttuu (kaipasi huomiota). Siinä ei sitten herkut tai ruuat auttaneet kun sitä yritettiin houkutella, sen melkeinpä jyrättyä meidät kun haettiin se tarhasta. Istuin alas hevosen eteen ja odotin siinä vaikka kuinka kauan. Kärsivällisesti. Lopulta hevonen kyllästyi "eikö se aiokaan suuttua? eikö lyökään minua?". Se käveli luokseni ja haisteli. Sitten otin sitä riimuista kiinni ja talutin sen talliin.
Tämä toimi jaffa-kanillammekin. Se on uskomattoman arka. varsinkin sillon kun tuli meille kesällä. Nyt se jo syö kädestä. Tätä tarkoitan sillon kun puhun kärsivällisyydestä!

[Kipe]

Niin tota mun Kipru- kani on tosi arka... Se ei anna mun ees koskee siihen ja jos se on häkissä ja yritän rauhallisin liikkein koskee siihen se hyökkää mun käden kimppuun, se ei ennen tehny noin, kunnes mulle tuli toinen kani. Sillon se rupes olemaan paljon vihasempi  
On se ehkä nytten jo vähän rauhottunu kaikesta, ehkä se johtuu uudesta kanista tai sitten ei...
Vastauksia kaivataan!!!  

[OiLi]

Mun kani ei ole arka, se vaan kuuluu näihin itsenäisiin yksilöihin   Eli kun se vapaana niin yleensä kyllä tulee kutsusta luokse jos ei ole keksinyt jotain oikein kivaa tekemistä, mutta käy vain nuuhkaisemassa ja jatkaa pomppimista. Yleensä ei halua tulla syliin, mutta kun sen sinne saa, niin kyllähän siellä sitten yleensä ihan mukavasti viihdytään  
Eikä taatusti syö mitään kädestä, oli siinä sitten mitä tahansa herkkua, nuuhkimassa kyllä käydään.

Pelosta siis ei ole kuitenkaan kysymys, vaikka siltä voi kuulostaa. Olishan se kuitenkin kiva jos pupusta saisi sellaisen vähän rauhallisemman ja ei-niin-itsenäisen, mutta perusluonnetta tuskin voi isommin muutella   Ja kyllähän se siitä iän myötä varmasti rauhottuu, ikää kun on vasta alle vuosi.

[jessika_90]

.... meijän kanit oli aluksi tosi super arkoja... sit mä vaan totuttelin niitä mun ääneen ja käsittelyyn. Neskusta tuli aika helposti rauhallinen. mutt viki.. se päristeli viellä pari viiikkoo sitten nostaessa tai maahan laskettaessa. nyt sekin on ian rauhallinen vaikka vilkas kani onkin(yks tuomarikin sano että yleisvaikutelma: Vilkas)  

[-Jessica-]

Niin tota mun Kipru- kani on tosi arka... Se ei anna mun ees koskee siihen ja jos se on häkissä ja yritän rauhallisin liikkein koskee siihen se hyökkää mun käden kimppuun, se ei ennen tehny noin, kunnes mulle tuli toinen kani. Sillon se rupes olemaan paljon vihasempi  
On se ehkä nytten jo vähän rauhottunu kaikesta, ehkä se johtuu uudesta kanista tai sitten ei...
Vastauksia kaivataan!!!  

nii..uus kani = reviiritaistelu. kani oppii puolustamaan reviiriään ja siitä siis johtuu hyökkääminen/pureminen. Ikäänkuin toinen kani ois opettanu sille jotain reviirinpuolustamisesta Mistä me voidaan tietää..ei osata puhua pupua

[Jöpö]

Meidän Jöpö-tyttönen oli varsin äkäinen meille keväällä muuttaessaan. Araksi ei voi sanoa, näytti vaan ettei suuremmin ihmisseura ole vailla, ja kun silittelemään meni, tuli hampaista ja kunnolla  
Suurimman osan kesästä puppeli asui pihalla. Syksyllä meille muutti kaksi kissanpentua lisäksi..
Totutin näitä muutaman kerran, eli toin pupun ensin tunniksi, lopulta koko päiväksi sisään. Ongelmia ei tullut, paitsi s että kisut pelkäsivät murahtelevaa ja purevaa kania  
Jöpö muutti sitten myös pysyvästi sisälle asumaan viileiden ilmojen myötä.
Nyt pupun käytöskin on huomattavasti parantunut, kissojen myötä siitä tuli paljon sosiaalisempi, kuin eri kani!
Hyppää nykyään syliin istumaan, seurailee perässä, antaa silittää hyvin, tulee jääkaapille kerjäämään makupaloja jne..
Eli oppinut kisuilta vähän tapoja.
Ja elikoilla on hyvin seuraa toisistaan, kun leikkivät keskenään kaiket päivät.
Silti tekisi mieli ottaa kanikaverikin, kun on belgianjätti ollut toiveena pitkään..

[-Jessica-]

puoli vuotias kani alkaa jo olla yli sen "kesytys-iän" tai siis..sillä on menny lapsuus jo ohi ja se on myöhäisessä teini-iässä
no siis..kärsivällisyydellä nimenomaan. totuttele pikkuhiljaa mutta tuskin sinäkään tykkäisit jos joku avais väkisin sun suun ja tutkis sun hampaita?  

[Sulo]

Toi oli hyvä juttu! Mutta osaisitteko neuvoa mitä tehä kun kanini hyppää sylistä ja se hyppää niin voimalla että sille ei voi mitään ja se on hypännyt seiniä päin tms. Tekee aina pahaa kun se hyppää sillai, kun annan sen pomppia vapaana ja kun olisi oman kopiin meno aika niin ei Onni halukkaan mennä. Se antaa mun ottaa sen kiinni, ns. tutkii paikkat ja sitten se hyppää. Ei sil voi varmaankaan mitään mutta olisiko jonkun sortun Pirkka- niksejä?  

[hyppykani]

mun kani on aika arka, ku sitä on rääkätty, ja pidetty akvaariossa.



on se vanhemmiten vähä kesyyntyny.

[niina87]

sain torstaina leijonaharjas poikasen (tyttö). kani antaa ottaa syliin häkistä, mut vapaana ku on ni vähänki ku käsi menee lähelle ni juoksee karkuun.
mut pitää vaan yrittää totuuttaa.

[Midnight Sun]

Mikä "tehoaa" vihaiseen kaniin? Kanini murisee ja hyökkäilee joskus (joskus) . Oli puraissut naapurintyttöä kun oli ollut hoitamassa sitä kun ei oltu kotona...